Tuo huovuttaminen on puraissut minua tosissaan. Kerhossa tekemäni nallen jälkeen alkoi tehdä mieli vielä jotain muuta. Silloin kerhossa kun emme ehtineet juuri kun puhua muista hahmoista. Kerholaisemme Hannan huovuttamat koirat ja kissat sun muut elävät jäivät mieleen niin mukavasti kutkuttamaan, että oli pakko vielä aloittaa jokin huovutustyö. Päädyin aloittamaan koiraa. En aivan pientä sillä arvasin sen tuottavan vaikeuksia alkajalle jo pienen kokonsa takia. No, yritin tehdä isompi rotuisen. Aloitin huovuttamisen jostain syystä koiran takajaloista. Lisäsin villaa aina hieman lisää ja jalat alkoivat muistuttamaan kömpelöitä pötkyjä, sellaisia kuten Vanhalla Englanninlammaskoiralla.  Kenties koirani olisikin ollut melko lähellä oikeaa rotua jos katsotaan vain koiran takapäätä. Koiran pää- ja etupuoli olivat vaikeat tehdä. Minulla ei ollut muutaa kuvaa kuin mielikuva tuosta rodusta. Olen törmännyt elämässäni muutaman kerran tuollaiseen hurmaavaan Vanha Englanninlammaskoiraan ja siltä muistilta tein sitten tuon oman huovutukseni. Muistin, että koiralla oli silmät piilossa tuuhean karvapehkon alla. Roikkuva karva on minusta lähes mahdoton tehdä huovuttamalla. Niinpä yritykseksi se minultakin jäi. Esittelen tuon yrityksen kuitenkin.

Mutta älkää luulko, että huovutuskokeiluni jää tähän. Ehei, aioin kokeilla sitä yhä edelleen on se vaan niin kivaa puuhaa ja joka kerran oppii uutta.